Murusia

Myönnettäköön, että usein tulee ommeltua mekkoihin tasku tai laitettua koristeeksi nappi. Jos pukijaa oikein kiukuttaa, saa niistä hyvän kiukuttelumotiivin aamuihin. (Tosin jos oikein kiukuttaa, niin vahingossa saattaa tulla kiukuteltua siitäkin, ettei ole sitä taskua tai nappia.) Kun Merri aavistaa, että olen ompelemassa hänelle jotakin, tulee hän oitis esittämään toiveensa: "Ei taskua eikä nappia!" Nyt on nämä toiveet täytetty! Merri ei aluksi innostunut Metsänhenget -kankaasta, mutta Nuppiksen mekon valmistuttua Merrikin toivoi siitä itselleen vaatetta. Onneksi sitä oli jäljellä pieni suikale. Iloitsin, että sekin pääsisi vaatteeksi! Perjantai-illalla pääsin leikkelemään kankaita vailla suurempia suunnitelmia. Siis vain leikkelin, kappale kerrallaan. Sellainen tekeminen on joskus rentouttavaa. Mekon kaavapohja: Ottobre 4/2011 More Gray -raglanpaita, 110 cm Mekon kangas: Selia/Jarmo Manninen & Leena Renko Metsänhenget (95 % puuvillaa, 5 % lycraa),  Nosh...

Sataa. Joka päivä sataa. Vähitellen luonto saa ylleen koreat syysvaatteet. Metsänhenget sipaisevat huulipunaa huulilleen. Ilmassa on syksyn tuntua. Kesä on taittumassa selvästi syksyyn. Välillä takki tuntuu turhalta, hetken päästä tuntuukin jo viileältä. Kangaskätköistä löytyi upea kangas, joka on kuin tehty tähän vuodenaikaan: Selian Metsänhenget . Mieli on pitkään työstänyt tätä kangasta, joka tuntui monestakin syystä haastavalta: Ensinnäkin kangas on kuin taideteos. En olisi millään raaskinut leikata sitä. Kankaassa yhdistyvät Jarmo Mannisen valokuvat ja Leena Rengon satumaiset piirrokset. Toiseksi Nuppis (128 cm) toivoi kankaasta mekkoa, mikä raportin koon vuoksi oli myös haaste. Tykkään tällaisista haasteista! Eilen illalla oli vihdoin aika rentoutua tämän kankaan kanssa. Olen edelleen aivan kankaan lumoissa! Tahdoin kehystää taideteoksen: ompelin siihen ruskeat raglanhihat ja helmasuikaleen. Näillä ratkaisuilla sain mekkoon myös lisää pituutta. Pinkki resori on samaa sävyä...

Nuppu-Vadelma menee ylihuomenna ensimmäiselle luokalle. Valmisteluja tuota suurta päivää varten on tehty vähitellen pitkin kesää. Ensin taidettiin löytää kiva reppu, sitten yhdessä suunniteltiin ja ommeltiin penaali, hankittiin vähän kyniä ja vaihdettiin lopulta huonejärjestystäkin, jotta saatiin paikka koulupöydälle. Nyt kaikki on valmista. Satuttiin näkemään Fiskarsissa kivoja pikkupussukoita, joista idea kynäpussukkaan sai alkunsa. Nuppis suunnitteli kuvan ja valitsi kankaat, äiti toteutti. Penaali on vuoritettu, jotta se kestäisi paremmin käytössä. Pienoisena hienosäätönä ompelin Nuppiksen reppuun kiinnitettävän pikkupussukan tärkeille pikkuesineille: avaimille ja bussikortille. Pussukan saa kiinni repussa olevaan nauhaan ja pussukan sisällä on lenkki, johon vielä saa avaimen kiinni. Aloin korjailla omia kovassa käytössä olleita avain-/kännykkäpussukoita ja yhtäkkiä huomasin ompelevani kokonaan uutta. Vanhat olivatkin aika kuluneita, vaikka tuli nekin korjattua. Itse ol...

Pari vuotta sitten teimme makuuhuoneessamme pientä pintaremonttia . Verhotanko jäi asentamatta, koska se odotteli ideaa verhoista. Lopulta verhot saivat odotella tovin tangon asennusta. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin: sekä tanko että verho ovat paikoillaan! Menihän siinä... no, muutama vuosi.       Verho on ommeltu Ikean tukevasta puuvillasta. Koristeena on leveä pitsinauharaita. Verhon saisi periaatteessa laskettua alas avaamalla rusetit, mutta meillä verhoa ei lasketa, koska sen rullaaminen takaisin ylös on varsin työlästä. Yläreunaan on ommeltu kuja tangolle. Rullan sisällä on ohut puurima pitämässä verhon alareunaa suorana. Viikko vielä lomaa jäljellä. Lupasin laittaa huomenna herätyskellon soimaan kello 8. Pienin askelin arkea kohti!

Kauniissa yöpaidoissa voi kesäiltana saunan jälkeen vallan hyvin vilvoitella hetken hieman viileämmässä iltailmassa. Nämä haltiattaret pitsitaskuyöpaidoissaan koristelivat tukkansa viininlehdillä ja tanssahtelivat vihreällä nurmella. Kaava: Ottobre 1/2012 Mail Express -tunika, koot 104 cm ja 122 cm Kangas: Viljamin Puoti/Ulla-Maj Saarinen Puudelit  PS. Voihan muuten olla niinkin, että näistä piti tulla kesämekot. Ommellessa kangas tuntui niin pehmeältä, että alkoi tuntua siltä kuin ompelisin yöpaitoja. Jotenkin osittain ehkä siitä syystä ne alkoivat näyttääkin yöpaidoilta. Tuo punaisia purkkapalloja puhalteleva puudeli on muuten aika hauska otus!  Kauniita unia, puudelin kuvia!