Jemmaillen

Taitaa olla osittain sukuvikakin, että tulee jemmailtua kaikenlaista. Joskus saattaa katsokaas tarvita. Ja yleensähän siinä käy vielä niin, että jos jotain ei jemmaa, sitäpä juuri kohta pian olisi tarvinnut. Oli siis helppo ihastua tähän Jemma-nimiseen kankaaseen. Tämä taitaa olla yksi itseni näköisimmistä kankaista, mihin olen törmännyt: taskuja tulee ommeltua melkein automaattisesti vaatteeseen kuin vaatteeseen, raidat vetoavat aina, ja punainen värikin on mieleinen. Niinpä kiireisestä viikosta huolimatta olen iltaisin yrittänyt edes pienen hetken rentoutua klaffilipastoni ääressä ommellen. Syntyi kolme mekkoa/tunikaa. Ensimmäinen mekko valmistui tällä kertaa itselleni. Tämä kangas on mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Niinpä pääntien kanttauksia myöten tein kaiken samasta kankaasta. Nuppis ihastui mekkooni ja toivoi itselleen samanlaista, mutta "tämän mittaisilla hihoilla" (= 3/4-hihoilla). Toive toteutettu. Merrin mekko sai kaverikseen punaista valkopilk...