Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Pikkusellistin sellomekko

Kuva
Joskus iskee sellaine Inspiraatio, ettei sitä tahdo saada pois mielestä hetkeksikään (ja se on muuten aika kiva tunne). Koko päivän odottaa pääsevänsä toteuttamaan sitä edes hetkeksi. Saattaapa vielä käydä niin, että kun sen aika illalla vihdoin koittaa, väsyttää ihan hirmuisesti. Inspiraatio kutittelee kuitenkin niin voimakkaasti, että on ihan pakko edes vähän sitä toteuttaa. Menee hetki, pienen pieni hetki, eikä väsytä enää yhtään! Viime viikolla tällaisen Ihanan Inspiraation tuloksena valmistui keltainen sellomekko Nuppu-Vadelmalle. Mekon kaava: Ottobre 4/2013 Princess Castle 128 cm (muokattu) Velour: KVK (80 % puuvillaa, 20 % polyesteriä) Resori: Nosh  Sello on applikoitu velourista.

"Siis mä oon niin ylpee tästä mekosta!" kehaisi Nuppis. Niin minäkin. <3

Nuottiviivastolla

Kuva
Minulla oli jo jonkin aikaa kangasaarteideni joukossa ollut mustavalkoraidallista trikoota. Alunperin siitä piti tulla jotakin itselleni, mutta yhtäkkiä huomaan, että siitä on syntynyt jotain aivan muuta!  Minkäs sille voi, jos kangas alkaa yhtäkkiä muistuttaa nuottiviivastoa. Silloin sen täytyy saada olla juuri sitä! Tässäpä yksi tämän harrastuksen viehätyksistä.

Joulupakettiin käärin Nuppu-Vadelmallenuottipaidan.

Paidan kaava: Ottobre 6/2012 Raide-trikoopaita, 122 cm Raitakangas: KVK
Nuotit on applikoitu paitaan velourista. Paidan punaiset nuotit ovat hieman eksyksissä. Nuppiksella rytmit ovat pysyneet pienestä pitäen varsin järjestyksessä. 1,5-vuotiaana hän yritti opettaa mm. isomummiaan rytmittämään. Kapuloina oli muoviset leikkilusikat, ja kannustavasti hän ehdotti; "Yritetään yhdessä!" Se oli totista puuhaa, kuten kuvastakin näkyy.

Nuppis 20.7.2009 "Taa-taa-ti-ti-ti-ti-taa-taa"
Nyt 6-vuotiaana Nuppiksella on edelleen hyvä rytmitaju. Kotona hän leikkiessään laulaa …

Nuppu-Vadelman Hattutehdas

Kuva
Kutsuin blogiini kirjoittajavieraan: hän on Hattutehtaan Nuppu-Vadelma.


Tule tanssimaan, Tau Nalle!

Kuva
Meillä on jossain muodossa viimeisten viiden vuoden aikana joka päivä leikitty, tanssittu tai laulettu jotakin Ti-Ti Nalleen liittyvää. Jos katsotaan Ti-Ti-DVD:tä, se tietää aikamoista sotkua, koska joka lauluun haetaan melkoisen lennokkaasti rekvisiittaa, ja lauluja lauletaan ja tanssitaan DVD:n tahdissa. Roolit jaetaan yleensä niin, että toinen tytöistä on Riitta ja toinen Tau Nalle. Viime kesäloman odotetuin reissukohde oli Ti-Ti Nallen Talo Ikaalisissa. Siitä meillä puhuttiin jo puoli vuotta ennakkoon, ja varsinkin Merri unelmoi pääsevänsä sinne taas uudestaan, vaikkapa "huomenna tai ens huomenna". Onneksi nalleja pääsee välillä halailemaan myös Lohjalla, jossa ainakin kerran vuodessa on ollut Ti-Ti-konsertti.


Merri haki Tau Nallen tanssimaan kanssaan. Merrin lempparikesämekosta löytyy juttua tästä linkistä. Pipo on ommeltu PaaPiin/Noshin luomupuuvillajerseystä.
Kun Merriltä kyselee niin synttäri- kuin joululahjatoiveita, on vastaus aina sama: Tau Nalle. Mutta kun meillä on…

Ex tempore -varis

Kuva
Asustelipa kerran (siitä on jo aika kauan) kaksi opiskelijapoikaa punatiilisessä kerrostalossa Espoon Olarissa. Samassa talossa asui muuan hyvin eläinrakas eläkeläismies. Miehellä oli vanha koira, jota hän ulkoilutti lastenrattaissa työntäen, koska se ei enää itse jaksanut kävellä. Eräänä päivänä eläkeläismies saapui opiskelijakämppisten ovelle kassillinen tonnikalapurkkeja mukanaan. Hän oli lähdössä muutamaksi päiväksi reissuun ja tarvitsi poikien apua. Pihapiirissä asui siipirikkovaris, jota mies oli hyvää hyvyyttään ruokkinut. Ruokakassin mukana oli lappu tarkoista ruoka-ajoista ja -määristä. Pojat hoisivat kiltisti saamansa luottamustehtävän, vaikkakin siipirikkovariksella taisi olla ruoka-asiat paremmin kuin opiskelijapojilla itsellään.

Variksen ruokintaohjeet ovat edelleen tallessa muistojen laatikossa kirjahyllyssämme. Opiskelijapojista toinen asuu nykyään minun kanssani. 

Tämä tarina muistui mieleeni eräänä iltana, kun olin lukenut iltasatukirja päättyi variksen kuvaan. Olin val…

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? Siiri ja Myyry ovat täällä taas!

Kuva
Viimeisetkin Siirit ja Myyryt ovat päässeet tutkimaan maailmaa pikkuruisten kätösten, pehmeiden kantapäiden ja tarkkailevien silmäparien kanssa. Nurmi näyttää muuten nyt tammikuussakin samalta kuin näissä heinäkuussa otetuissa kuvissa.


Siiri ja Myyry ovat seikkailleet blogissani jo aikaisemminkin Nuppiksen ja Merrin vaatteissa. Ne piilottelevat täällä ja täällä. Näitä kahta kaverusta katsellessa ei voi kuin tulla hyvälle mielelle! Taskullisia sydänhousuja lukuunottamatta nämä kaikki vaatteet minulla on ollut ilo antaa lahjoina ihaniin vauvaperheisiin.


Bodyn kaava: Ottobre 1/2012 Bert-nappilistabody, 62 cm, 80 cm Kangas: PaaPiin Siiri&Myyry-jersey (92 % puuvillaa, 8 % elastaania) Pienemmät housut: Ottobre 1/2010 Anis-trikoohousut, 68 cm, 80 cm Isommat housut: Ottobre 4/2013 Ultimate Casual -svetarihousut, 104 cm, 122 cm (taskut Ottobre 1/2013 Chillax-housut)  Kangas: Ikasyrin sydänvelour (80% puuvillaa ja 20% polyesteriä)

Pehmoinen joulupaketti kummimuruselle

Kuva
Nuutin perheessä on kaksi koiraa: Nelli ja Funny. Joulupukki tilasi pikkuompelimostani Nuutille koiramaisia lahjoja, jotka sopivat yhdisteltäväksi sikinsokin aikaisemmin valmistuneiden koiravaatteiden kanssa. Ruskeiden velourhousujen sävy on myös sama kuin renkaiden ja satulan ruskea väri vihreässä skootteripaidassa, jonka ompelin Nuutille jo aikaisemmin syksyllä.

Paidan kaava Ottobre 4/2013 Rascal (raglanhihainen T-paita), 86 c Housut Ottobre 6/2013 Giant Triangle -housut, 86 cm Nuken haalarin kaava on oma, pipon kaava löytyy tästä linkistä.
Kankaat: Nosh Organics Puuvilla-Elastaani Jersey (95 % luomupuuvillaa, 5 % elastaania), resori (97 % luomupuuvillaa, 3 % elastaania) ja velour (100 % luomupuuvilla)
Pehmoinen paketti tuntui olevan Nuutin mieleen: hän halaili ihan jokaista saamaansa vaatekappaletta. Paitaan applikoitua koiraa voi vähän vedellä hännästä, ja jos sitä alkaa ujostuttaa, voi se piiloutua hetkeksi korviensa taakse. Pikkuruinen koirahaalari on Nuutin uudelle My Little Baby…

Punakuonot

Kuva
Ainakaan tänne Etelä-Suomeen pukki ei jouluna poron kyyditsemänä päässyt tulemaan: lunta ei ole vieläkään. Jottei Petteri Punakuono ihan unhohon jää, pääsi se tuomaan valoa joulukortteihimme.


Ruskealla leimasinvärillä Nuppis ja Merri painoivat sormenjälkiään valkoisille kartonkisuikaleille. Nenä, silmät, korvat ja sarvet tehtiin tusseilla. Paperileikkurilla leikkelimme suikaleita kuviopaperista tuomaan hieman lisäilmettä kortteihin - ja lopulta joka ikinen kortti oli erilainen kuin mikään toinen!

Tytöt innostuivat tekemään omille päiväkotikavereilleen vielä uuden erän kortteja. Isosiskon perässä Merrikin teki ihan itse muutaman hellyyttävän kortin, joista pidettiin kovasti huolta, ja suurella ilolla ojennettiin lopulta ensimmäisille ikiomille ystäville. 



Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 9:17 ja laski klo 15:31. Petterin tuomaa valoa edelleen kovasti tarvitaan!