Murusia

Jo joutuu armas aika ja suvi suloinen! Vuosi on taas mennyt, ja huomenna saan päästää pikkukoululaiseni ansaitulle kesälomalle.  Minulla on ollut jälleen kerran ilo työskennellä kertakaikkisen mahtavien työkavereiden kanssa. Joukkoon mahtuu monia kaltaisiani intohimoisia näpertelijöitä. Silloin voi syntyä idea esimerkiksi opettajien "kantelekerhosta". Kiitos näpertelijäkaverit Pia ja Sirpa !  Kielten (ja vähän pinnankin) kiristystä opehuoneessa. Kolmen naisen kantelekerho kokoontui epäsäännöllisesti ennen tai jälkeen koulupäivän koulumme TN-luokassa. Ideana oli tehdä kaksi kannelta per nuppi, niin että toinen jäisi koululle lasten iloksi ja toisen saisi pitää itse. Pia tosin väkersi samassa ajassa hieman useamman soittimen, joten lopulta saimme lahjoittaa koulun käyttöön viisi kannelta. Pia jaksoi kärsivällisesti neuvoa koneiden käytössä meitä kokemattomampia puutyöläisiä ja auttoi sellaisten koneiden käytössä, jotka pitivät liian kovaa ääntä... Keltaiset ...

Oppilaat välillä ihmettelevät, mitä ihan oikeasti teen työkseni. Tai sitä, että saan palkkaakin siitä, että vietän aikaani heidän kanssaan. Olen siis ammatiltani luokanopettaja, ja omasta mielestäni se kyllä käy työstä! Oppilaillani on tapana kommentoida toisinaan vaatteitani. Tältä lukuvuodelta mieleeni on jäänyt erityisesti koulukuvauspäivän aamu, jolloin yksi tokaluokkani pojista tuli huolestuneen näköisenä luokseni ja kysyi: "Ope, unohditko, että tänään on koulukuvaus?" Tämä ope löysi tässä taannoin kankaan, jota ei voinut millään vastustaa. Siitä tuli ihan oikea opettajan työvaate, vai mitä?   Tunikan kaava: Onion 2007 Joustofrotee: Metsola Kankaan jämistä ompelin vielä lörppöpipon.   Nyt kohti uutta työviikkoa!

Merri nukkuu päiväunia, Nuppis ompelee itselleen sorminukkeja ja äiti kirjoittaa blogia. Siinä meidän lauantai-iltapäivää. Viikolla suunnittelin ja tein muutamia sorminukkemalleja kouluun, ja siitä asti joka päivä Nuppis on muistuttanut, että hänkin haluaa tehdä viikonloppuna sorminukkeja. Sorminukkeja siis joka paikassa - niin täällä blogissakin! Koulussamme ekaluokkalaiset seikkailevat aapisen mukana Pikkumetsässä. Siellä tutuksi ovat tulleet mm. Ossi-jänis, Ansa-orava, Alaska-pesukarhu ja Hukka-Uuno-koira. Tämä on ensimmäinen ompelutyömme: Pikkumetsän sorminuket. Vartalo ommellaan etupistoilla edestakaisin, kaikki muu on liimattu paikoilleen. Pää on kaksinkertainen: toinen puoli liimataan vartalon etupuolelle ja toinen takapuolelle. Erikeeper palasten välissä kovettaa askarteluhuovan jämäkäksi. Eilen aloitimme ompelutyön. Arvatteko, mistä sorminukesta tuli tyttöjen suosikki? Entä poikien? Olipa muuten taitavia ompelijoita luokassamme! Ennen Pikkumetsän aapista koulus...