Murusia

Meidän odotetuin vieraamme joulukuun aamuina oli Pikkuriikki-tonttu, joka jätti Merrille ja Nuppikselle viestejä ja pieniä yllätyksiä. Varoiksi tonttupusseja on tarkisteltu vielä jouluaaton jälkeenkin, mutta ilmeisesti Pikkuriikki on jo ansaitulla lomalla. Sovin joulukuun alkupäivinä tonttuystävämme kanssa pienestä yhteistyöstä: avustin tonttua ompelemalla tytöille yhtenä iltana pehmoiset Tuike-tontut (PaaPii) . Näistäpä Nuppis sai ajatuksen, että tällaisia tonttuja voisi tehdä ihan itse - vaikka joululahjaksi. Niinpä! Kun joululoma alkoi, laitoimme pystyyn oman tonttupajan ja avustimme hieman pukkia. Nyt nämä pienet tontut kilistelevät kulkusiaan jo jokainen omassa uudessa kodissaan. Nuppis suunnitteli tontulle kasvot. Leikkasimme jokaiselle tontulle oman kasvosabluunan kontaktimuovista. Muissa yksityiskohdissa käytimme apuna kuvioleikkureilla leikeltyjä kontaktimuovikuvioita sekä maalarinteippiä. Maalarinteipillä ja kontaktimuovilla peitimme valkoisesta lakanakankaasta kaikki...

Muistatte ehkä Nuppu-Vadelman tekemän punapandan . Siitä on tullut meillä ilmiö. Nuppiksen suunnittelemia punapandoja on jo vaikka missä! Punapandamekossa , avaimenperissä, kirjassa ja tälläkin hetkellä useamman pienemmän ja isomman nukkujan kainalossa. Nuppis teki alunperin punapandan halityynyksi, jota halaamalla lähtee paha mieli pois. Sillä on tarkat hoito-ohjeet: halaamisen lisäksi sitä tulee käyttää ulkona metsässä ja ruokkia marjoilla.  Syksyllä kyselin tytöiltä 60 vuotta täyttävälle vaarille lahjaideaa. Mietintä ei kestänyt kovinkaan kauaa: punapanda!  Olen aikaisemmin selostanut tarkemmin punapandan työvaiheita . Tällä kertaa pikkusisko Merri tahtoi myös kovasti osallistua kankaanpainantaan. Äidiltä vaadittiin nopeaa toimintaa. Taioin palan valkoista lakanakangasta, johon Merri liimasi kankaanpainantalaatikosta löytyneitä sydäntarrakehyksiä. (Nämä ovat muuten postimerkkien taustapaperitarraa vuodelta 2006, jolloin hääkutsuihimme liimattiin sydänpostimerkkej...

Isovanhempien ja kummien joulupaketteihin sujahti Taikakäsi , joka parantaa pikkupipit ja kolotukset. Sitä lämmitetään mikroaaltouunissa tai jäähdytetään pakastimessa. Sisällä on kauraa, eli kyseessä on meidän versio ns. kaurapussista tai pipityynystä. Toisella puolelle Taikakättä painettiin Merrin käsi ja toiselle puolelle Nuppiksen. Värin he saivat valita itse ja kuinka ollakaan - pinkkiä molemmin puolin! 2-vuotias Merri suorastaan nautti, kun hänen kättään värjättiin pinkiksi. 5-vuotias Nuppu-Vadelma taas on hyvin tarkka siitä, että hänen tekemissään jutuissa lukee HOMEMADE . Vaikka ei olisi pipejä tai kolotuksia, voi Taikakättä ihan muutenkin vain rutistella ja tuntea kummitytön/lastenlapsen taikakosketuksen. Hyvää uutta vuotta!

Viikonloppuna minusta tuli kummitäti. Siitä asti, kun olen päässyt ripiltä, olen haaveillut kummilapsesta. Nyt yli 17 vuoden odotus palkittiin, kun pääsin kummiksi veljenpojalle. Täti on saanut uuden murusen!  ( Tässä blogissa tädin kummimurusta kutsutaan Nuutiksi.) Vihdoin saan myös paljastaa, mitä olen viime viikot näperrellyt... Tässä se on: Nuutin ristiäislahja!  Se on leikkimatto , jossa Nuutti voi aluksi vain köllötellä ja ihmetellä värejä. Se sopii myös pinnasänkyyn päiväpeitoksi . Kun ikää tulee hieman enemmän, siinä voi leikkiä autoleikkejä , ja ehkäpä sitten vielä isompana, kun autoleikit eivät enää kiinnosta, sitä voi käyttää vaikkapa torkkupeittona . Oikea monitoimipeitto! Idean peittoon olen saanut Millan SOL13-blogista . Nyt sain hyvän syyn toteuttaa oman versioni peitosta. Kaipasin inspiraatiota talojen tekemiseen ja keksin sitten toteuttaa talot niin, että ne muistuttavat ainakin jossakin määrin Nuutin isovanhempien, tätien ja enon tämänhetki...

Punapandan tarina alkoi reilu viikko sitten Ruotsissa Kolmårdenissa. Pieni ja pörröinen punapanda Emma matkusti Nuppiksen kainalossa kotiin Suomeen. Ensimmäisenä iltana reissusta palattua omassa huoneessa ja omassa sängyssä olikin kurjaa, kun oli saanut nukkua koko reissuviikon äidin ja isän kanssa samassa huoneessa. Lopulta harmia aiheutti sekin, että Emma-punapanda tunsi yhtäkkiä olonsa kovin yksinäiseksi, vaikka saikin jakaa sängyn Nuppiksen kanssa. Keksimme, että mehän voisimme tehdä Emmalle kaverin! Se ajatus ja tarina pienen Emma-punapandan matkasta Suomeen sai Nuppiksen nukahtamaan lopulta hymy huulilla. Heti seuraavana päivänä alkoi suunnittelutyö. Emma istui kiltisti mallina. Sitten tämä projekti siirtyi hetkeksi taka-alalle, kun tuli kauniit kesäilmat, ja ulkona oli paljon tekemistä. Tänään se sitten taas muistui mieleen, kun ihanien koiravieraiden kotiinlähtö aiheutti pahaa mieltä. Ulkonakin satoi vettä. Päätimme tehdä sellaisen halityynyn, jota halaamalla lä...