Kepparikesä

Aloitetaan nyt vaikkapa siitä, että en ole itse koskaan ollut heppatyttö. En ole edes lukenut heppakirjoja. Nuppis ja Merri ovat ahmineet kaikki kirjaston heppakirjat ja opiskelleet faktoja tietokirjoista. Heillä on yhteinen Schleich-tallileikki, jossa jokaisella lähes 40 hevosella on paitsi nimet, myös omat luonteensa. Samoin ukkeleilla. Eri hevosroduista on etsitty tietoa leikkiä varten ja monet leikki-ideat ammennetaan luetuista hevoskirjoista. Oma hevostietämykseni on siis ehkäpä prosentin luokkaa tyttöjen tiedoista. 

Olin jo kauan sitten luvannut, että kesälomalla tehdään keppihevoset. Tarvikkeita hankittiin pitkin kesää, kun satuimme näkemään oikeanlaisia lukkoja/nauhoja/renkaita jne. Tytöillä oli selvät suunnitelmat, joista minä en ymmärtänyt mitään. Merrillä menikin muutamaan otteeseen kaupassa hermot: "Etkö sä äiti nyt oikeesti ymmärrä..."

Lopulta kepparit kuitenkin valmistuivat suitsineen ja riimuineen (meniköhän oikein...). Kaava löytyi vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (5/2008) ja osoittautui sen verran haastavaksi, että tytöt eivät päässeetkään koneella näitä keppareita itse ompelemaan. He kuitenkin täyttivät kepparit itse sekä tekivät harjat, silmät ja sieraimet. Riimut ja suitset tehtiin yhteistyössä heidän tarkkojen suunnitelmiensa mukaan. Lopputulokseen olimme kaikki tyytyväisiä!

Tässä he ovat: shetlanninponit Salli ja Hekla.

Kepit tehtiin sahaamalla harjanvarsi puoliksi. Näille poneille tuli lyhyet kepit, koska ne tykkäävät hyppiä esteitä. Viimeisimpinä lomapäivinä myös isä haastettiin mukaan projektiin, sillä tarvittiin talli uusille ja vanhoille keppareille. Tallissa on muutama ylimääräinenkin pilttuu uusia projekteja tai vierailevia keppareita varten.