Murusia

Kangasjuhliaisista kun selvittiin, alkoi valmistautuminen Nuppu-Vadelman 6-vuotissynttäreihin. Niitä on juhlittu useampana päivänä, ja niiden kunniaksi julkaisen täällä kaavat muutamiin nukenvaatteisiin, jotka sopivat noin 32-senttiselle nukelle (esim. My Little Baby Born). Nuppis ja Merri saivat kumpikin valkata itselleen kankaan kangasjuhliaisistamme . Merri valitsi vihreän koirakankaan ja Nuppis pinkin. Juhlien lopulla Merri suorastaan kiikutti mallina ollutta vihreää Noshin koiramekkoa kaappiinsa, jonne ei mikä tahansa vaate kelpaakaan. Koska en oikein osaa enää ostaa valmiina vaatteita, oli pakko yrittää ommella ainakin melkein samanlainen mekko. Siniset vaatteet lähtivät postissa Nuutti-kummipojalle . Tyttöjen paitojen kaava Ottobre 6/2012 Raide-trikoopaita , 104 cm (pituudet 98 cm) ja 122 cm Tyttöjen mekot muokattu kaavasta Ottobre 4/2013 Circus Horse -tunikamekko , 104 cm ja 122 cm Nuutin sinisen koirapaidan kaava Ottobre 4/2013 David-trikoopaita , 86 cm Nu...

Seudullemme rantautui syyskuussa NOSH-lastenvaatekutsut . Sain kunnian pitää paikkakunnan ensimmäiset NOSH-kutsut, jotka olivat myös ensimmäiset pitämäni kotikutsut ikinä. Nuppis nimesi kutsut kangasjuhliaisiksi . Yhteistuumin Nuppiksen ja Merrin kanssa järjestimme kangasjuhliaisia. Järjestelyavuksemme tuli myös ystäväni Aila, joka olikin täystyöllistetty Nuppis- ja Merriprinsessojen hovineitona: kynnet piti lakata ja tehdä hienot kampaukset. Kampauksia taidettiin tehdä kaksi per pää, kun lettikampauksien jälkeen päädyttiinkin kiharakampauksiin. Kun juhliaisiltapäivä vihdoin koitti, oli tupamme täynnä naisia ja lapsia. Miehiltä oli pääsy kielletty. Siis sellaisilta isoilta miehiltä. Mopo karkasi virallisesti käsistä jo ennen kangasjuhliaisia. Edellisessä kirjotuksessani kerroinkin kummipojalle tekemistäni hernepusseista . Hernepussi-innostus jäi päälle, kun tajusin, että tilkkulaatikon pienimmätkin aarrepalat voisi ommella hernepussiksi. Siitä se idea sitten syntyi. Omp...

Syyskuussa juhlittiin Nuutti-kummipojan 1-vuotissynttäreitä. Robottivaatteiden lisäksi käärimme pakettiin neljä hernepussia, joissa seikkailee Nuutin oma perhe. Näillähän voikin sitten leikkiä vaikka mitä! Vain mielikuvitus on rajana.  Ommellessani pusseja mietiskelin mielessäni esimerkiksi tällaisia leikkejä: - hernepussi-KIM (Kuka puuttuu?) - tarkkuusheitto - kopittelu - hyppely pussilta toiselle (paljaalla lattialla ovat liukkaat, mutta radan voi rakentaa matolle) - tasapainoilu (pysyykö pussi kyydissä hernepussien paikkaa määrää vaihdellen ryömien, kontaten, kävellen, juosten, takaperin kävellen jne.) - kuljetus (kainalossa, leuan alla, polvien välissä jne.) - kätkemisleikki - stressilelu - tornin rakentaminen (näitä on helppo kasata pinoksi) - ensimmäinen muistipeli (Missä on Nelli-koira?)   Muistipeli: Missä on Nelli-koira? Kesällä siivotessani kaappeja löysin kangasta, jolle voi tulostaa. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä pussukoihin . Käyttämäni k...

Tasan viisi vuotta sitten oli aurinkoinen ja lämmin syyspäivä. Päivästä teki erityisen se, että silloin tanssittiin ystäväni Ailan ja hänen miehensä häitä. Lämpimät puuhääpäiväonnittelut Aila ja Jonas! Sain näissä häissä monta kunniatehtävää : Aila pyysi minua kaasokseen , ja sain myös kunnian ommella hääpuvun hyvälle ystävälleni. Muistan, kuinka suuri ompeluprojekti oli mukavaa vaihtelua äitiyslomalaisen arkeen: minä ompelin ja Aila hoiti silloin alle vuoden ikäistä Nuppu-Vadelmaa. Mieleen on jäänyt useita (ainakin näin jälkikäteen) hauskoja hetkiä: Esimerkiksi se, kun morsian sovitti pukuaan ja juoksi huoneesta toiseen karkuun Nuppista, joka tahtoi pyyhkiä nuhanenänsä juuri tuohon ihanaan prinsessapukuun! Vannehameen alle mahtui pieni peppukiitäjä hyvin myös telttailemaan. Ompelin myös itselleni mekon punaisesta satiinista. Ailan hääpuku on kaksiosainen. Yläosan kankaassa on kaunis kirjailu. Yllätin morsiamen ompelemalla pukuun sopivan pienen laukun hääpuvun kankai...

Mä olen robotti, mä olen robotti, mä olen ro-ro-ro-ro-robotti. Kipitän, kipitän, kipitän SEIS ! Mä olen robotti, mä olen robotti, mä olen ro-ro-ro-ro-robotti. Kiipeän, kiipeän, kiipeän SEIS ! (Siinan taikaradio -kirjan Mä olen robotti -laulu, säv. ja san. Esa Lamponen + omat muunnokset) Lauantaiaamuna hyppäsin Nuppiksen ja Merrin kanssa junaan. Tampereella meitä odotti 1 vuotta täyttävä päivänsankari Nuutti. Nuutti on rakas kummipoikani ja tyttöjen "heekkupoika" (siis serkkupoika) . Hän on ihana kiharatukkainen hurmuri, joka kävellä päristeli ympäriinsä, yllätti kiipeilytaidoillaan, söi ihan itse synttärikakkuaan, köllötteli kanssamme siskonpedillä, herkutteli marjoilla... Ja virtaa tuntui riittävän kuin pienellä robotilla. Välillä pyllähdettiin pepulleen, mutta se ei menoa haitannut. Meillä oli viemisinä kaksi lahjaa. Aika pehmoisia paketteja molemmat, mutta esitelläänpä tässä ensin se pehmeämpi. Paidan kaava: Ottobre 1/2012 Buttoned Up ,...

- Äiti, miksi keität puuroa? utelee Nuppis aamulla puoliunisena. - No, koska on aamu, vastaan muka tyhmänä. - Eikö tänään oo eskaria? - Ei. Tänäänhän on sunnuntai! - Höh! Ja kun ei kerran ollut eskaria, sitä sitten leikittiin koko päivä. Pikkusisko Merri viihtyi yllättävän pitkään Nuppis-open eskarissa. Jossain vaiheessa sukset menivät ristiin: ilmeisesti eskarilainen karkasi muihin puuhiin. Menin lohduttamaan eskariopea: - Voisko pehmolelut olla eskarilaisia. Äitikin pienenä opetti pehmoleluja, kun pikkuveli ei jaksanut leikkiä. - Ei voi! Ne ei sano mitään! - Voithan sä leikkiä, että ne puhuu. - Höh! Kului 5 sekuntia. Ehdotukseni hyväksyttiin sittenkin. Eskarissa oli kova tohina. Tarvittiin avuksi toinen täti - ja niin Merrikin oli taas leikissä mukana! Seinämme ovat saaneet uudet tapetit, kun ne on koristeltu erilaisilla päiväohjelmilla ja muilla lappusilla. Jossain vaiheessa makuuhuoneemme oveen ilmestyi kyltti "NUKUMAHUNE". Sinne kuskattiin kaikki joutilaat ...

Taitaa olla osittain sukuvikakin, että tulee jemmailtua kaikenlaista. Joskus saattaa katsokaas tarvita. Ja yleensähän siinä käy vielä niin, että jos jotain ei jemmaa, sitäpä juuri kohta pian olisi tarvinnut. Oli siis helppo ihastua tähän Jemma-nimiseen kankaaseen. Tämä taitaa olla yksi itseni näköisimmistä kankaista, mihin olen törmännyt: taskuja tulee ommeltua melkein automaattisesti vaatteeseen kuin vaatteeseen, raidat vetoavat aina, ja punainen värikin on mieleinen. Niinpä kiireisestä viikosta huolimatta olen iltaisin yrittänyt edes pienen hetken rentoutua klaffilipastoni ääressä ommellen. Syntyi kolme mekkoa/tunikaa. Ensimmäinen mekko valmistui tällä kertaa itselleni. Tämä kangas on mielestäni parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Niinpä pääntien kanttauksia myöten tein kaiken samasta kankaasta. Nuppis ihastui mekkooni ja toivoi itselleen samanlaista, mutta "tämän mittaisilla hihoilla" (= 3/4-hihoilla). Toive toteutettu. Merrin mekko sai kaverikseen punaista valkopilk...