Mekko meidän Martalle

Tämä viikko ollaan iltasatuna luettu Mauri Kunnaksen Koiramäen Marttaa ja Ruuneperia. Kirjavalinta sattuikin nappiin, sillä ensi viikolla vietetään Runebergin päivää. Torttuja emme vielä leiponeet, mutta kirjan innoittamana syntyi mikäs muukaan kuin mekko meidän Martalle (Merrin yksi oikeista etunimistä on Martta).

Mekon kaava: Ottobre 4/2013 Princess Castle 110 cm (muokattu)

Velour: Ikasyr (80 % puuvilla, 20 % polyester)

Resori: Nosh 

Martta-applikaatio on applikoitu velouria. 

 

Luettuamme kirjan loppuun, palasin itse vielä taakse päin kohtaan, jota huomasin lukeneeni hieman hymyssä suin: osui niin hyvin tähän tähän omaankin ompeluharrastukseeni. Tässä kerrotaan Johan Ludvig Runebergin Fredrika-vaimosta, joka muilta töiltään ennätettyään vihdoin iltaisin muiden nukkuessa hellankulmalla kirjoitteli tulevaa kirjaansa. Päiväni kuluu varsin erilaisissa merkeissä kuin kirjan Fredrikalla, mutta vihdoin iltaisin lasten nukkuessa työhuonen nurkassa pienen klaffilipaston äärellä ompelen mitä milloinkin.

- Te, hyvä Fredrika-rouva olette myös etevä kirjoittaja, Snellman sanoi. - Miksi ette kirjoita enemmän?
- Kyllä minä tänäänkin aion kirjoittaa, heti kun ehdin, Fredrika vastasi, hyvillään siitä, että Snellman kysyi hänen kirjoittamisestaan. - Mutta aamulla Ruuneperin poikien piti saada voileipänsä, ja sen jälkeen oli saatettava pojat kouluun. Sitten oli pestävä pyykki ja ripustettava se kuivumaan. Äsken keräsimme maahan pudonneet omenat. Iltapäivällä Robertille pitää opettaa latinaa ja Fredrikille laskentoa. Ruuneperin villasukat pitää kutoa valmiiksi ja ommella muutama pari uusia alushousuja. Täytyy tehdä ostoslista ja lähettää Loviisa torille. - - Illallisen jälkeen keitän Ruuneperin ohrapuuron ja suunnittelen huomispäivän työt, Fredrika luetteli. - Mutta sitten kun muut nukkuvat, otan kirjoitusvälineeni ja kirjoitan hellankulmalla tulevaa kirjaani.

(Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi)

Mekon Martta on applikoitu velourpaloista. Ompelin Martalle heiluvat korvat. Martan mekko on applikoitu keltaisesta velourista. Ruudut ompelin tiheällä siksakilla ennen essun applikointia.

Meidän Martta 3 v. on hyvin omapäinen pukeutumisensa suhteen. Välillä uudet vaatteet roikkuvat jopa kuukausia hänen vaatekaapissaan, kunnes yhtäkkiä kelpaavat, eivätkä lopulta ennättäisi edes pesuun välillä. Jännityksellä odotan, kuinka tämän mekon käy. Vastaanotto oli kyllä poikkeuksellisen lupaava. Ehkä se johtui siitä, että hän valitsi itse kankaat ja kuvan.

Tulevaa keskiviikkoa ajatellen tahdon jo toivottaa 

herkullista Runebergin päivää!